SALAINEN EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJA



 
Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi hallituksensa nimissä Vasemmistoliiton (Claes Andersonin) EU-välikysymykseen. Pääministeri Aho nimittäin ilmoitti eduskunnalle mm:
"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”


Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä neuvotteluissa ja milloin EMU-varauma oli ollut esillä? Turkulainen Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.

Pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteisen lausuman.

EMU-varaumasta seurasi, ettei Suomen eduskunta koskaan saanut lakiesitystä Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Markasta luopumiseksi.

SUOMEN TEKAISTUN EMU-VARAUMAN ASIANOSAISET


VINKKI PÖYTÄKIRJAAN
 
Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta muutaman viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen (Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian pöytäkirja sisälsi.
Lähetin kopio julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta turkulaiselle Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi Vuoriston edelleen lähettämä kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla "EMU-päätös". Vistbacka kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.
Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä, jonka hän oli saanut.
Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana.

 
KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET

  Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.
Kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075
esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava, arkisto"

Muistion 1075 perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"


UM:N SALASSAPITOPÄÄTÖS
 
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000  Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.
Ks. UM:n salaamispäätös:

 

Tekivätkö Nummela ja Favorin salaamispäätöksen keskenään?
Informoivatko Nummela ja Favorin salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?


UM:N LAUSUNTO KHO:LLE
 
Viljo Vuoristo valitti salassapidosta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolle Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat 15.2.2000 KHO:lle mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”


Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että pöytäkirjan ohessa oleva UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 on salainen.

Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes tiedetty kysyä?
Ks. UM:n lausunto KHO:lle:

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:
Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".

Kohta 4, alkoholimonopoli:
"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa."

Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."


Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.

Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:

1. Pöytäkirjan 6§:ään on kirjoitettu: "Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

Merkittävää on, että ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa käyttäen markka saatiin hävitettyä perustuslaista ilman lakiesitystä.

2. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä EU:n uusilta jäsenmailta vaatima yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (YUTP) julistus, jolla neuvotteluissa olleet maat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen (7 §).

3. Sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin (8 §).
Kaikki kolme merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta. EMU-päätöksenteko kikkailtiin eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon ulkopuolelle.
Muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita: ”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”
Liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää. - Lisättiinkö muistio salassapidossa verukkeeksi, jotta todella voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä? Sitä kysyttäköön Murtolta ja Favorinilta.
Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.

PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA
 
Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten.
Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu: "Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”
Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”

Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti. Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty... " eivät olleetkaan Suomen EMU-varauma, vaan suomennettuna Suomen antama lupaus yhteiseen rahaan siirtymisestä. ”perustamissopimuksen mukaisesti". Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”määräaikana” eli eräpäivänä, liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä, viimeistään 31.12.1994.
Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen. ”Perustamissopimuksen mukaisesti” tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ
 
Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja. KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken”.

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa .
Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.
KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.
Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa myös pöytäkirjan ja muistion.
Ks. KHO:n päätös:

 

TARKISTUSPYYNTÖ  

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa salaamisen. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa.

 

UM:n VASTAUS
 
Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11.2000 ilmoituksen HELD-364-49, että asiakirjat ovat KHO:n päätöksen mukaan salassa pidettäviä.



KIRJALLINEN KYSYMYS
 
Silloinen puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.
Ks. Aittoniemen kysymys:

 



MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS
 
Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.
Ks. ministerin vastaus:

Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?
Onko Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen tapahtunut jotakin sellaista, johon vedoten pöytäkirja yllättäen voitaisiin julkistaa? Julkistamisen syynä tietenkin voisi olla vain kiusallisen salaamisen lopettaminen. Suomihan teki EU-liittymisasiakirjaan peräti yhden oman julistuksen - avoimuudesta.
- Käyttikö ulkoministeri Erkki Tuomioja ministerin vastauksessaan toimivaltaa, joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000 tehtäessä ollut?

 

SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN

Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.

 

Satakunnan Kansassa 10.5. ja toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.
Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli useammankin kerran tarkasteltu.
Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta: -Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?
Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.
Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen: - Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?
Tuomioja vastasi: - No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.
Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Tämä kysymys on salaisen pöytäkirjan olennaisin kysymys. Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei tämä asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:
- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000
- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun 17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen oli jo 6.5.1999 olemassa epäämispäätös HELD364-7, johon UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet tekstin:
”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”


OIKEUSKANSLERIN VIRASTO
 
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty sotilasvalanmukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin arkistoon. Tallennenumero on Dnro 726/1/00. Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon.


APULAISOIKEUSKANSLERIN VASTAUS

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä vastauksellaan Dnro 726/1/00 ”…ulkoministeriössä laaditun EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
Tuolloin Pasanen oli vastannut mm. ”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”
Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.
Esittelijä Hiekkataipale ei vastausta luonnostellessaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle.

Oikeuskanslerin ensisijainen tehtävä on presidentin ja hallituksen toimien perustuslainmukaisuuden valvominen.

KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?

Minkä Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?
Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?

ESKO AHON TUNNUSTUS
 
Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999, jolloin EMU-pöytäkirjaote pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta. Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjasta. Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni: ”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”
Aho vastasi : "Se on markka."
Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen. RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuuntelijoille: "... ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ... EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi".

Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999) väliotsikolla ”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”: ”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”
 
Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 "Yläoikeassa", että Aho on joutunut "perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.

Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kirjoittaa päiväkirjaansa ”Kolme kierrosta” Ryti-salin tapahtuman. Mainittakoon, että Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho kertoo presidentinvaalipäiväkirjassaan: ”Olin umpiväsynyt.”
EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

PeVL 14/1994 vp:n teksti kuluu: "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimi kansanedustaja Sauli Niinistö. Tekaistun EMU-varauman asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin yllä siteeratun lausunnon toisen virkkeen teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Edellä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon on liitetty kansanedustaja Ensio Laineen eriävä mielipide, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia: "Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."

 
OIKEUSMINISTERI NIINISTÖ


Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”: ”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”

Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.

 
OIKEUSKANSLERI

Oikeuskansleri ei valvonut hallituksen toimia eli tapaa, jolla siirryttiin euroon ja Suomen markka hävitettiin. Tätä menettelyä koskevaan kanteluun oikeuskansleri vastasi vastauksessaan drno 226/1/97:  ”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”

 
PERTTI SALOLAINEN

Pertti Salolainen kertoi Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) markasta luopumisesta:

" Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu...

Entä nyt? Kriitikot ovat väittäneet, ettei silloin tiedetty mihin oltiin menossa. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä ei juuri painotettu yhteistä valuuttaa, puhumattakaan unionin perustuslaista.

-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle in­tegraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen, Salolainen uskoo.

Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansanäänestykseen, vaan siitä päätti eduskunta. Salolainen ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että näitä asioita olisi pyritty kansalta salaamaan."

Huom! Salolainen oli mukana ministeriryhmän EMU-kokouksessa, jonka pöytäkirja julistettiin salaiseksi!

 

Kommentit Salolaisen haastatteluun: Ketkä me? Salolainen sanoi: ”olisimme takuulla  hävinneet kansanäänestyksen”.

EY-/EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana toimineen Pertti Salolaisen on EMU-varaumakokouksessa mukana olleena tunnustettava se, että EMU-päätöksentekoon liittyy kansalta salattuja pöytäkirjoja.





ONKO EDUSKUNTAA HARHAUTETTU?


Satakunnan Kansan (10.5.2001) Helsingin toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta: -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?
Tuomioja vastasi: - Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Kysymyksen tekeminen; Onko eduskuntaa harhautettu? pitäisi olla medialle helppoa, sillä Juha Korkeaoja on tunnustanut, ettei markan hävittämiseksi ele olemassa lakia.

KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Juha Korkeaoja on SataSeutu-lehdelle 25.10.2001 antamassaan haastattelussa kertonut, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”
Lukekaapa.


Sen verran noloksi juhlakokouksen uutisointi eurosta meni, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

Sitaati:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon."

Kyseessä on petos, ei pelkkä perustuslain äärimmilleen venytys.

TUIJA BRAX

 

Tuija Brax ei tiennyt salaisesta EMU-varaumasta, mutta ihmetteli silti epädemokraattista EMU-päätöksentekoa Lallin (14.5.1997, sivu 7) haastattelussa:
Tuija Brax: Emusta päätettävä kestävällä tavalla

  Emu-päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä myös tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitteellä siitä, että Suomi on jo EU-jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen. Brax sanoo toivovansa sydämestään, että kymmenen vuoden päästä emme joudu pohtimaan jäsenyyspäätöstä perustuslaillisena kiistana.”


Vähän enemmän on mennyt kuin kymmenen vuotta, mutta Braxin aavistus käy toteen.
Euron vakaussopimusta ei ollut tarkoituskaan noudattaa. Suomen EU-liittymislaki HE 135-94 puolestaan kertoo sivuilla 49-52 (alempana), että Maastrichtin sopimuksen mukaan Irlantia, Portugalia, Espanjaa ja Kreikkaa autetaan saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot. Auttamiseen pyrittiin sitouttamaan Euroopan rahalaitokset. Niinpä Erkki Liikanen osasi asettaa oikean kysymyksen, josta seuraavassa. "  

 

 

EURON VAKAUSSOPIMUS

Ei ollut tarkoituskaan noudattaa euron vakaussopimusta!
Erkki Liikasen Brysselin päiväkirja:

"Keskiviikko 19.2.1992.
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse.
Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma."




EY-LIITTYMISLAKI HE 135 – 1994:



Suomen EU-liittymislaista HE-135 vp 1994 löytyy sivuilta 48-52 kuntauudistuksen taustalla oleva Alue- ja rakennepolitiikka. Sivulla 49 on mielenkiintoista tekstiä. Vasemmalla palstalla kerrotaan aluepolitiikan historiasta;

”Yhteisen aluepolitiikan tarve nousi esille 1970-luvun puolivälissä yhteisön ensimmäisen laajentumisen seurauksena. Varsinkin Irlannin liittyminen yhteisöön…”


Sivun 49 oikeassa palstassa lukee:

”Yhteenkuuluvuuden merkitystä korostettiin entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Perusteena mainittiin nyt lähinnä suunnitellun talous- ja rahaliiton aiheuttamat kehityspaineet yhteisön heikoimmilla alueilla. Rakennerahastojen toiminnan ja voimavarojen vahvistamisen lisäksi päätettiin perustaa erityinen koheesiorahasto auttamaan yhteisön heikoimmin kehittyneitä maita Espanjaa, Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot.”



Euro-kriisimaiden auttaminen siis kuuluu edelleenkin EU:n aluepolitiikkaan.

Skannaus em. sivuilta:



Lue teksti näiden (yllä ja alla olevien) sivujen taitteesta…, EY:n rahalaitosten sitouttamisesta.



Lähde:



HE 135 vp – 1994
Nide I

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ISSN 0783-9820
PAINATUSKESKUS OY, HELSINKI 1994

Lähde myös: Laki 1540/1994



KOLIKOTKIN TODISTEENA PETOKSESTA


Euro-ajalta löytyy todisteena vuonna 1999 lyötyjä suomalaistunnuksilla varustettuja kolikoita. Laittomuudesta jäi Suomen Lakiin (1999) todisteeksi hallitusmuodon 72§:ään kirjoitettu teksti: ”Suomen on rahayksikkö markka”. Tämän Esko Aho joutui tunnustamaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999.

Tämän raportin sekä Tuomiojan ja Korkeaojan haastattelujen kiteyttämät kysymykset:
-Onko eduskuntaa harhautettu UM:n salaiseen pöytäkirjaan tekaistulla EMU-varaumalla?
-Onko eduskunnan enemmistöä olemassa silloin, jos eduskunta ei ole edes saanut lakiesitystä?
-Onko demokratiaa, että julkisen hallinnon asiakirjoja salataan.


Mainittakoon vielä, että EY-/EU-ministeriryhmän kokouksien muita pöytäkirjoja ei ole julistettu salaisiksi.

Kokemäellä 26.6.2012  Jorma Jaakkola


Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
jorjaa(a)suomi24.fi